Suojeluala

RAUTUSVUOMA - MAILMAN POHJAISIIN PÖTÄJÄMETTÄ

Rautusjoki virttaa karun ja kaunhiin maan läpi, jossa löyttyy monnii Finmarkun tavallissii maisemiita ja luonontyyppii. Karakteristinen vaararaito Gáissat noussee yli Finmarkun maiseman, joka oon muutoin melkheen loiva. Rautusvuoman kansalistarhaassa löyđät yhđen mailman pohjaisiimista pötäjämettistä koskemattoman vesikön vierelä. Täältä löyttyy mahtaavii geoloogissii formašuunii. Rautusvuoma oon kans pohjaisiin asuma-ala usheemille elläimille- ja linnuile.


LUONTOELÄMYKSII

Ulkoilmaelämä
Rautusvuoman kansalistarhaassa löyttyy kaunhiita alloi missä soppii kävelä ja hihđata. Muutamat käimätiet oon merkityt, ja sieltä löyttyy aukinaissii hyttii ja kammii sinun pithoon. Sielä saattaa kans onkkiit, sekä Rautusjovessa, laitajovissa ja järvissä. Kansalistarhaassa saattaa kans pyyttäät pikkueläviitä. Muista ostaat jahtikortin ja onkimakortin.

Lohenpyytö
Rautusjoki oon hyvä lohijoki. Entisheen aikhaan oli kala tärkkee ruokaresursi, ja sitä pyyđethiin verkoila ja pađoila. Tääpänä oon sporttionkiminen tullu sen sijale. Monet ongithaan Rautusjoven nivoissa ja suvanoissa siinä toivossa ette het saađhaan lohen koukkhuun. Sen jälkhiin ko oon rakenettu lohitrappui kahtheen alimaisheen kurkkiisseen, lohi tullee nyt kiini Njáhkágorži-kurkkiiseen saakka, 28 kilomeetterii jovensuusta pois. Jovessa oon kans viljasti merirauttuu ja merikuujaa. Lisäksi löyttyy rauttuu, kuujaa, haukkee ja mađetta. Onkimapaikoissa kulkkee paljon ihmissii. Se oon tärkkee ette jokhainen freistaa ottaat vaarin luonosta. Kahtheen kalanpyytöpaikkhaan mennee merkitty käimätie. Jos halluut sytyttäät valkkeen, piđä valkkeesijat joita löyđät jokivarrelta.


MAISEMA JA GEOLOGII

Rautusvuoman kansalistarhaassa löyđythään monet Finmarkun tavaliset maisemat: karut ja korkkeet vaarat, lamut tunturit, kaitaiset jovenautsit, vaarankäykkyrämettät ja pötäjälaatthaat. Sie löyđät kans rintheitä missä kassuu koivumettää.

Jään ja jäätikköjokkiin hioma
Rautusvuomassa löyttyy paljon jälkkii jäänsullaamisesta. Viimi jääkauđen lopussa 10 000 vuotta aikkaa tulvithiin isot jäätikköjovet etelästä vesthaan päin. Ensisti jään alta, ja hiljemin etelän jäänrajasta käsin. Sulavesi kaivoi mahtaavat autsit, Rávttošávžin valtalaksossa ja Lávkaávžin Diljohklaksossa. Jäätiköt kuljetethiin myötä paljon karimassoi, jokka sitte kasaanuthiin jovensuukarhiin Porsanginvuonhoon käsin. Usseita jäänsullaamisen jälkkii näkkyy kans maassa: Lammui lohtii, kuivii jovenuomii, harjui ja jäätikön jättämii runkoi. Jääkauđen jälkhiin Rautusjoki oon kaivautunnu mahtaavhaan lohtamaahan.

Kaissoin auttii
Öystäetelässä kulkkee vaararaito Kaisat Rautusvuomasta etelhään käsin kohđi Tenolaksoo. Pohjaisen ja vestan maisema oon tunturimaisempi. Kaisat oon maakerrat, jokka oon vankkoin merenpohjanplaattoin rästit. Nämät tölmäthiin maata vasthaan 400-600 miljoonaa vuotta aikkaa. Korkeimat vaaranlajet oon yli 1100 meetterii, ja nämät oon Finmarkun korkkeimppii vaaroi. Öystäetelässä oon lamut, arktiset u-laksot Girrábohki ja Opperdatvággi. Joistaki vaaranaluksista saattaa sannoot ette net oon niin ko harmaaja ja paljas “auttii kivimaa”, joka oon louhikkoinen ja karinen. Täälä löyttyy tyhä vaanasti kasvui.

Koskematon ja monipuolinen elämä
Harvat Norjan vesiköt oon yhtä koskemattomat ko Rautusjoki. Paitti joven alimainen osa, oon 60 kilomeetterii pitkä joki kohta kokonhaansa koskematon. Vuoman ylin osa oon auki, ja joki virttaa niin ko pykäliitä myöten. Jovessa oon kurkkiita ja syvvii suvantoi. Alempanna vuoma tullee ahthaamaksi, ja joki virttaa 10-12 meetterii korkkeitten kanjoniitten läpi.

Isosta Rávttošavži-autsista alaskäsin vuoma laajenee aukinaiseksi terassimaaksi jossa kassuu pötäjämettää. Laatasmaala Rautusvuoman alimaisessa osassa virttaa joki rauhalisesti ja tekkee usseita makkaralompoloita. Tämä märkämaa, Lompola (saameksi Luobbal), oon yksi kansalistarhaan aloista missä biolooginen monipuolisuus oon suurin.


KASVUT JA ELLÄIMET

Pötäjämettä karussa luonosssa
Lämpimännä kautena, suunile 5000-7500 vuotta aikkaa, Finmarkussa kasus yhtheenhenkkaava pötäjämettä sisämaasta saakka vuomii ja vuonoi pitkin kiini rannikkhoon saakka. Ko kliima tuli kylmemäksi, siirtyi mettä takapäin, mutta pysyi muutamissa suojissa vuomissa niinko Rautusvuomassa. Täälä kassuu yksi mailman pohjaisiimista pötäjämettiistä, ja sieltä löyttyy puita, jokka oon kiini 500 vuotta vanhaat. Pötäjämettä oon pohjaisiin syrjäpaikka usheile elläimille- ja linnuile, ja se oon karun maan haavoittuvainen luononhelmi.

Pötäjämettä oon lamu, ja sielä kassuu mataliita, risuissii puita. Puut kasuthaan hithaasti täälä pohjaisessa, ja net haavoituthaan helposti pakkaisessa ja tuulessa. Kuiva ja karu maapörä anttaa vaanasti ravinttoo kasvuile. Tämä tekkee jäkälä- ja varpuvegetašuunin köyhäksi.

Kivimaassa löyttyy enniimiten köyhii kivisorttii, niin ko hietakivii ja rahtuu, mutta muutamissa paikoissa löyttyy dolomittii (kalkkikivi). Se tekkee maan rikkhaamaksi kasvuile. Kansalistarhaasta sie saatat löyttäät harmaajaleppämettää, sakkeita haapa-ruttoi, rikkhaita korkkeekaiskimettä ja vaativvii orkideita.

Märkämaanoaasi
Lompola, mikä oon vuoman alimaisessa osassa, oon kontrastina karule luonole. Se oon niin ko rikas märkämaanoaasi. Jokkee pitkin kassuu paijukkoo ja jänkkäheinää eli luhtaheinää. Niitten ympäri löyttyy kaunis pötäjämettä. Alala löyttyy paljon lintui, ja se oon kans tärkkee pesäpaikka, eriliikaisesti suorsile ja joukhaisille. Vanhaan pötäjämettän lahopuut annethaan pesäsijan linnuile, jokka hauđothaan reijissä, niin ko sotkale ja lehmäkoskelolle.

Elläimet
Monila elläimillä oon pohjaisiin asuma-ala Rautusvuoman pötäjämettässä. Tämä oon pohjaisiin ala missä löyttyy oraviita ja isolintui (niin ko metto ja koppelo), kuukhainen ja kävynpureksiija. Usseet petolinnut hauđothaan Rautusvuomassa. Vuoman alimassa osassa oon talvilaitumet elkale. Kansalistarhaassa löyttyy kans ahma ja ilveskissa.


HISTOORIA JA KULTTUURIMUISTOT

Rautusvuoman luononresursit oon olheet tärkkee osa merisaamelaisten elämänkeinosta. Täälä het oon läpi aijat pyytänheet eläviitä ja kallaa, ja kovonheet marjavarppui ja torkkoi elläimille. Entisheen aikhaan niitethiin jänkkä- eli luhtaheinät Lompolassa talviruvaksi elläimille. Vanhaat kannot oon jälkinä siitä aijasta ko hakathiin puita venheitten ja huonheitten pykkäämistä varten. Saamelaisten esikristilisenä aikana maisema oli keskeinen uskonollisessa elämässä. Muutamat vaarat ja järvet piđethiin pyhinä, ja uhrikivet olthiin tärkkeet uskonolliset symboolit. Pyytökuopat oon jälkinä entisten aikkoin peuranpyyđöstä. 1600-luvula alethiin kesyporonhoiđon. Kansalistarhassa oon vieläki poronhoittoo. Koko kesän aijan oon kesyporot täälä, ja saatat nähđä poroaittoi ja rustinkkiita jokka oon poronsaamelaisten piđossa. Poroaiđat oon tärkkeet. Niiđen avula porotokat ei sekkainu toinen toishiinsa.